Anne Waldman
Beat-runoilijoista nuorimmaksi kutsuttu Anne Waldman (s. 1945) on ollut amerikkalaisen runouden näkyvimpiä hahmoja jo vuosikymmenien ajan. Nykyaikaisen esittävän runouden pioneerina pidetty kirjallisuuden professori on julkaissut lähes 50 runoteosta ja useita äänilevyjä. Hän esiintyy edelleen aktiivisesti ympäri maailmaa, usein poikansa muusikko Ambrose Byen säestämänä. Waldman liittää usein runoesityksiinsä laulua, musiikkia ja esittävyyttä. Waldmanille myönnettiin huhtikuussa 2013 runouden Guggenheim Fellowship -elämäntyöpalkinto.
Anne Waldman tunnetaan lukuisista yhteistyöprojekteistaan runoilijoiden, muusikoiden ja taiteilijoiden kuten Bob Dylanin ja suomalaissyntyisen runoilija Anselm Hollon kanssa. Waldman on työskennellyt yhdessä useiden beat-sukupolven keskeisten runoilijoiden kuten Gregory Corson, William S. Burroughsin, Diane di Priman ja erityisesti Allen Ginsbergin kanssa, joka kutsui Anne Waldmania "henkiseksi vaimokseen".
Anne Waldman on ollut pitkään kiinostunut esittävän runouden mahdollisuuksista. Hänen tunnetuimpiin teoksiin kuuluvat mm. Fast Speaking Woman (1975) ja Marriage: A Sentence (2000). Waldmanin viimeisin runokokoelmansa on huhtikuussa Benguin Booksin kustantamana ilmestynyt Gossamurmur. Hän lahjoitti muutama vuosi sitten mittavan kirjallisen arkistonsa Michiganin yliopistolle. Arkistoon kuuluu mm. lukuisia nauhoituksia runoesityksistä vuosikymmenien ajalta sekä Waldmanin laajaa kirjeenvaihtoa monien aikansa keskeisimpien kulttuurivaikuttajien kanssa. Anne Waldmanin kotisivut. Anne Waldmanin äänitteitä löytyy Annikin Runofestivaalin Spotify-soittolistalta
Mikä on mielestäsi mielenkiintoisinta mitä juuri nyt on tapahtumassa amerikkalaisessa runoudessa?
Mielenkiintoisia asioita tapahtuu "hybridi-runouden" saralla. On syntynyt esimerkiksi dokumenttirunoutta, tutkivaa runoutta ja eko-runoutta. Eko-runous menee syvemmälle kuin tavanomainen luontoelementeille inhimillisiä piirteitä antava luontorunous. Tämän lisäksi amerikkalaisesta nykyrunoudesta löytyy kumouksellista eeppistä muotoa, kuten tuhatsivuinen feministinen runokirjani The Iovis Trilogy: Colors in the Mechanism of Concealment. Myös pienkustantamot sekä erilaiset kirjalliset yhteisöt, kuten Belladonna, kukoistavat. Myös eri kulttuurien välisellä vuorovaikutuksella on suuri merkitys.
Olit läheinen ystävä juuri edesmenneen suomalaissyntyisen Anselm Hollon kanssa. Tunnetko muiden suomalaisten runoilijoiden
töitä?
Tunnen etupäässä Anselmin kääntämää Pentti Saarikosken ja Paavo Haavikon runoutta ja myös Kalevala on minulle tuttu. Tämän lisäksi olen tutustunut lähinnä joihinkin käännösantologioihin.
Mitä haluat kertoa viime aikojen kirjallisista ja muista projekteistasi?
Minulla on työn alla libretto säveltäjä David T. Littlen teokseen Artaud in the Black Lodge. Se saa ensi-iltansa vuonna 2016. Teokseen sisältyy elementtejä Antonin Artaudin, William Burroughsin ja David Lynchin elämästä ja teoksista. Uusin kirjani Gossamurmur kertoo runouden perinnön pelastamisesta. Se julkaistiin juuri Penguin-kustantamon Poets-sarjassa.
Teokseni Jaguar Chronicles työn alla ja jatkuvassa muutoksen tilassa. Kyseessä on kuvaus rinnakkaisesta universumista joka liittyy spirituaaliseen ayahuasca-lääkkeeseen. Olen myös parhaillaan editoimassa Laura Wrightin kanssa antologiaa jonka otsikko on Cross Worlds: Transcultural Poetics. Jatkan myös yhteistyötä ja esiintymisiä poikani muusikko Ambrose Byen kanssa. Viimeisin yhteinen albumimme on The Milk of Universal Kindness. Ensi heinäkuussa olen taas vetäjänä Naropa-yliopiston Jack Kerouac School of Disembodied Poeticsin luovan kirjoittamisen kesäkurssilla.
Shuri Kido
Useilla huomattavilla kirjallisuuspalkinnoilla palkittu Shuri Kido (s. 1959) on yksi Japanin johtavista nykyrunoilijoista. Fukushiman alueelta kotoisin oleva Kido valittiin arvostetun Eureka-kirjallisuuslehden vuoden lupaavimmaksi uudeksi runoilijaksi jo 20-vuotiaana, hänen vielä opiskellessaan Meijin yliopistossa Tokiossa. Kidon ensimmäinen runokokoelma Shoukan (Haaste) julkaistiin vuonna 1986. Teos sai osakseen valtavasti huomiota ja Kido alkoi kirjoittaa runoja ja kirjallisuusarvosteluja useisiin lehtiin. Hän on toiminut mm. maailman suurimman painetun median levikiltään kymmenmiljoonaisen Yomiuri-lehden kriitikkona.
Vuonna 1987 Kido julkaisi kuuluisaksi tulleen lehtikirjoituksensa "Sengoshi wo horobosu tame ni" (Sodanjälkeisen runouden tuhoamiseksi). Tämä oli ensimmäinen teksti, jossa suoraan kritisoitiin Japanin silloisen nykyrunouden rajoituksia. Siitä lähtien Shuri Kidoa on pidetty Japanin nykyrunouden uuden sukupolven johtohahmona. Kido on on myös kääntäjä ja hän opettaa kirjallisuutta tällä hetkellä kolmessa japanilaisissa yliopistoissa. Kido polveutuu samurai-suvusta ja hän on perehtynyt syvällisesti teeseremoniaan ja buddhalaisuuteen.
Tähän mennessä Kido on julkaissut yhdeksän runokokoelmaa, joista viimeisin on vuonna 2012 julkaistu "Hyouryuubutsu" (Ajelehtivat). Nimi viittaa osittain vuoden 2011 Japanin tsunamikatastrofin vaikutuksiin. Teos palkittiin arvostetulla Hanatsubaki-runopalkinnolla. Ensimmäistä kertaa Suomessa vierailevan Kidon suomennos Harhakuvien äiti julkaistaan Annikin Runofestivaaleilla. Teoksen on kääntänyt Mayu Saaritsa ja kyseessä on ensimmäinen Kidon kokonaisen teoksen käännös toiselle kielelle.
Vierailet Suomessa nyt ensimmäistä kertaa. Kun ajattelet Suomea ja suomalaisia, millaisia ajatuksia ja mielikuvia tulee mieleesi? Tunnetko ennestään suomalaista runoutta?
Japanilainen mielikuva Suomesta on luonnonkaunis yöttömän yön maa. Kaikki tietävät tietenkin muumit ja Marimekkokin on erittäin suosittu. Myös elokuva Ruokala Lokki on lisännyt yleistä kiinnostusta Suomea kohtaan. Mutta itse hämmästyin, kun Finnairin Tokion pääkonttorissa vieraillessani sain tietää, että siellä on sauna. Ja saunan ovella vielä jääkaappi täynnä olutta! Olut on todellakin on parhaimmillaan saunan jälkeen. Suomen kirjallisuutta ja taiteita ei ole pahemmin esitelty Japanissa, joten odotan innolla että pääsen tutustumaan niihin paremmin.
Mikä on mielestäsi mielenkiintoisinta mitä juuri nyt on tapahtumassa japanilaisessa runoudessa?
Juuri nyt japanilainen runous on sekavassa tilassa suurmaanjäristyksen ja edelleen jatkuvan ydinonnettomuuden takia. Japani on maanjäristysten ja tulivuorten maa, johon 10 % maankuoren energiasta keskittyy ja voisi ehkä sanoa, että katastrofin jälkeen runoilijoidenkin on harkittava luonnonvoimien ja ihmisymmärryksen ylittävän ydinvoiman merkitystä. Kuten ystäväni runoilija Ryoichi Wago teki Twitterissä julkaisemassaan runokokoelmassa Shi no Tsubute, juuri nyt Japanin runoilijoiden tehtävänä on miettiä, miten elää suurkatastrofinjälkeisessä maassa.
Mitä haluaisit kertoa viime aikojen kirjallisista tai muista projekteistasi?
Japania ympäröi neljä merta, Ohotanmeri, Japaninmeri, Tyyni valtameri ja Itä-Kiinan meri. Uusin, viime vuonna julkaistu runoteokseni Ajelehtivat, on koottu kymmenen vuoden aikana ottamistani valokuvista ja niihin liitetyistä teksteistä. Siinä määrittelin uudelleen asioiden ja kielen suhdetta ja tutkiskelen hetkeä, jossa runo syntyy. Juuri nyt työn alla on kaksi rinnakkaista teosta, Joutsenneidon legenda, jossa kyseenalaistan radikaalisti sanojen syntyperän ja käsittelen Japanin syntymää ja kehitystä ja Vulkaaninen järjestelmä, jossa kuvaan runollisesti tulivuoriperäisistä saarista koostuvaa Japania.
Maailman lyhyin runomuoto, 17-tavusta koostuva haiku-runo, on osa japanilaista runoperinnettä. Haikuun ei sen lyhyyden takia voi mahduttaa subjektiivista näkökulmaa ja aion yrittää käyttää tätä haikujen menetelmää nykyrunouden puitteissa.
Haastattelun käänsi japanista Mayu Saaritsa.
Habiba
Habiba on hollantilainen laulaja-lauluntekijä ja harppuvirtuoosi. Englanniksi laulavan ja itseään harpulla säestävän Habiban häpeilemättömän feminiiniset ja seikkailunhaluiset laulut ottavat vapaasti vaikutteita niin folkista kuin jazzistakin. Habiban laulut saavat usein alkunsa pyöräilyretkillä hänen kotikaupunkinsa Amsterdamin kanavien varsilla. Vesi onkin varsin läsnä oleva elementti Habiban soljuvassa musiikissa.
Intensiivisenä esiintyjänä tunnetun Habiban laulut kertovat pieniä tarinoita, joihin hänen kirkas lauluäänensä ja mestarillinen harppusäestys luovat oman ainutlaatuisen tunnelmansa. Hän vierailee maassamme nyt toista kertaa. Habiban viime kesän Suomen kiertueen aikana hän valloitti puolelleen monet hänen musiikkiaan kuulleet. Annikin Runofestivaaleilla hän esiintyy yhdessä perkussionisti Marijn Korff de Gidtsin kanssa. Habiban esikoisalbumi ilmestyy tänä keväänä. Habiban musiikkia voit kuunnella täällä.
Kirjoitat tekstit omiin lauluihisi. Millainen suhde sinulla on runouteen? Voitko mainita jonkin suosikkirunoilijasi?
Minulle laulunsanat liittyvät selkeästi tarinankerrontaan. Kun esiinnyn haluan että ihmiset voivat ymmärtää ja eläytyä siihen mistä laulan. Minulle laulunsanojen kirjoittamisen suurin haaste on se, miten löytää tasapaino suoraviivaisen tarinankerronnan ja sen välillä, että tilaa jäisi myös kuulijan omille tulkinnoille ja mielikuville. Etsin tekstieni rytmistä rakennetta ja leikittelen samalla sanojen erilaisilla soinneilla, kun yhdistelen niitä melodiaan. Voisin kuvitella että runojen kirjoittamisen prosessi voisi olla aika samantapainen. En tunne kovin hyvin ulkomaista lyriikkaa, mutta rakastamiani hollantilaisia runoilijoita ovat Ingmar Heytze, Bas Belleman, Laura Demelza Bosma ja Hélène Gelèns.
Mitä haluaisit kertoa viime aikojen projekteistasi?
18.4 julkaistaan uusi albumini Take Flight. Albumin äänitys ja miksaus on vienyt aikaani jo pitkään, sillä halusin olla sataprosenttisen tyytyväinen lopputulokseen. Ja nyt voi sanoa että olen! Suunnittelin myös julkaisuni ulkoasun, ja sekin on osoittautunut aikaa vieväksi prosessiksi. Se on kuitenkin se on merkinnyt lisämahdollisuutta toteuttaa luovuuttani ja tuonut levyprojektiini uuden ulottuvuuden. Tällä hetkellä olen kiireinen uuden cd:ni promootiotyössä, huikean levynjulkaisukonserttini suunnittelussa ja levyn laulujen harjoittelussa muusikoiden kanssa.
Kaj Chydenius
Kaj Chydenius (s. 1939) on ainutlaatuisen uran maassamme tehnyt muusikko ja säveltäjä. Chydenius on useiden jo klassikoiksi muodostuneiden, usein runoilijoiden teksteihin sävellettyjen, laulujen säveltäjä. Hänen 60-luvulla alkaneessa työssään yhdistyvät Suomen oloissa ainutkertaisella tavalla runous, poliittisuus ja huippusuositut laulut. Kaj Chydenius on säveltänyt mm. laulut Sinua sinua rakastan, Laulu rakastamisen vaikeudesta, Nuoruustango, Laulu kuolleesta rakastetusta, Ei puolikasta sekä Kalliolle kukkulalle. Chydeniuksen laulujen tunnetuimpiin tulkitsijoihin kuuluvat Kristiina Halkola, Kaisa Korhonen ja Aulikki Oksanen.
Kaj Chydenius oli 1960- ja 1970-luvun poliittisen laululiikkeen keskeisiä hahmoja. Hän muun muassa sävelsi laulut ja musiikin Suomen 60-luvun kulttuurin merkkipaaluihin kuuluvaan Lapualaisoopperaan. Uransa aikana hän on säveltänyt musiikkia ja lauluja lukemattomiin teatterikappaleisiin ja elokuviin sekä säveltänyt oratorioita, kantaatteja ja kamarimusiikkia.
Kaj Chydenius on tehnyt yhteistyötä lukuisien runoilijoiden kuten Aulikki Oksasen, Pentti Saaritsan, Marja-Leena Mikkolan ja Matti Rossin kanssa. Chydenius esiintyy Annikin Runofestivaaleilla yhdessä laulaja Taru Nymanin kanssa. Chydeniuksen ja Nymanin yhteinen albumi Vain hiljaisella on korvat kuulla julkaistiin viime vuoden lopussa. Albumin laulut on sävelletty mm. Aleksis Kiven, Eino Leinon, P. Mustapään ja Lauri Viidan teksteihin. Kaj Chydeniuksen musiikkia löytyy Annikin Runofestivaalin Spotify-soittolistalta.
Olet säveltänyt lukuisien suomalaisten runoilijoiden tekstejä. Voitko mainita jonkun runoilijan tai joitain runoilijoita joiden tekstien pohjalta säveltäminen on ollut erityisen antoisaa?
Ensimmäisen lauluni sävelsin elokuussa 1964 Eino Leinon runoon. Se on hänen Tuonelan joutsen -näytelmänsä päätösnumero, Lemminkäisen äidin kehtolaulu. Leinoa kunnioitan ehkä merkittävimpänä suomenkielisenä runoilijana. Muita suosikkejani ovat esim. Aaro Hellaakoski, P. Mustapää. L. Onerva ja Aale Tynni, elossaolevista esim. Matti Rossi, Marja-Leena Mikkola, Pentti Saaritsa ja Aulikki Oksanen, unohtamatta Ilpo Tiihosta ja Jukka Itkosta. Ruotsinkielisistä suomalaisista olen kokenut itselleni läheisimmäksi Lars Huldénin.
Esiinnyt Annikin Runofestivaaleilla yhdessä Taru Nymanin kanssa. Miten yhteistyönne sai alkunsa?
Joskus viime vuosituhannen loppuvuosina Taru Nyman kävi luonani vapaa-ajanasunnollani Orimattilan Karkkulassa. Hän demosi muutaman säveltämäni laulun ja teki minuun sen verran järisyttävän vaikutuksen, että olen siitä lähtien pitänyt hänestä kiinni. Hän on herkkä ja haltioituva tulkitsija, hän ei keekoile eikä konstaile vaan tulkitsee syvällisesti runoilijan ajatuksia. Ja hänellä on epätavallisen kaunis ääni.
Mitä haluaisit kertoa viime aikojen projekteistasi?
Teen yhteistyötä useiden laulajien kanssa. Taru Nymanin kanssa valmistelemme uutta joululauluohjelmistoa, Ritva Sorvalin ja Kari Hevossaaren kanssa olemme syventyneet Aulikki Oksasen runotuotantoon. Minja Koskelle ja Mikael Saarelle valmistelen molemmille omaa uutta ohjelmaa, Silva Lillrankin ja Tiina Weckströmin Guldfynd-ohjelma (aiheena suomenruotsalainen lyriikka Runebergistä Lars Huldéniin) on loppusuoralla. Heidi Kirveksen kanssa valmistuu sarja hämäläisten runoilijoiden teksteihin, Tatu Siivosen runoilijoita ovat maalaismestarit Kaijärvi, Eerola, Törmänen, Vuorela ja monet ulkolaiset suuruudet, kuten Brecht, Vallejo, Heine ja Omar Khaijam.
Martin Enckell
Martin Enckell (s. 1954) on tunnetusta kulttuurisuvusta syntyisin oleva suomenruotsalainen runoilija, kirjailija, kääntäjä ja kuvataiteilija. Hän on kirjoittanut kymmenen runokokoelmaa, näytelmiä ja proosateoksia. Enckellin esikoisteos on vuonna 1978 julkaistu Ingen och den knottriga damen. Sitä ennen hän oli keskeinen vaikuttaja Fågel Fenix -lehden ympärille kerääntyneen 1970-luvun suomenruotsalaisen kirjallisen underground-kulttuurin piirissä. Enckellin viimeisin runoteos on vuonna 2009 julkaistu Under ett ramsvart hjärta. Enckell tunnetaan myös suomenkielisen runouden ahkerana ruotsintajana.
Enckellin runous on ajatonta, väkevää ja vahvojen tunteiden värittämää, ja se tutkii usein elämän suuria kysymyksiä. Enckell on ollut pitkään kiinnostunut itämaisista uskonnoista ja filosofioista. Tämä myös näkyy hänen tuotannossaan, kuten yhdessä hänen arvostetuimmista teoksistaan Gud all-en sekä runokokoelmasta Kali, joka on hänen ainoa kokonainen suomennettu runoteoksensa. Enckelliä on on julkaistu suomeksi myös suomenruotsalaisen runouden antologioissa. Sukulaissieluinaan suomalaisessa runoudessa Enckell pitää Arto Melleriä ja J. K. Ihalaista. Enckellille myönnettiin vuonna 1995 Suomi-palkinto hänen huomattavasta ja monipuolisesta taiteellisesta urastaan.
Kirjoitat ja julkaiset teoksesi ruotsin kielellä. Millaisena näet asemasi ruotsinkielisenä kirjailijana Suomen kirjallisuuselämässä?
Olen eri syistä aika paljon ollut “poissa kuvioista”, osittain välillä maantieteellisesti kauempana, matkoilla, osittain “sisäisessä paossa”. Suomen kirjallisuuselämä, sekä suomenkielinen että ruotsinkielinen, tänään useimmiten aika kaukana arjestani. En voi sanoa että systemaattisesti ja aktiivisesti seuraisin kotimaista uutta runoutta tai proosaa tai kirjallisia tapahtumia yleensä, ja itse julkaisen tekstejä suht harvakseen. Edellinen runokokoelmani, under ett ramsvart hjärta, ilmestyi 2009, seuraava, nimeltä skrift, ilmestyy ensi kesä-heinäkuun vaihteessa, kustantaja ahvenanmaalainen PQR. Yksi noin kymmenestä kirjastani on käännetty suomeksi ja sama opus myös venäjäksi. Myös Ruotsin kirjallisuuselämä tänään minulle aika pitkälle tuntematonta, silti koen Ruotsin, en vain kielellisesti, läheisemmäksi. Tavallaan kaipaan Suomeen vaikka Suomessa olen. Jag är tacksam över inbjudan och ser fram emot detta internationella poesi-evenemang rotat I Finland.
Mitä haluaisit kertoa viime aikojen kirjallisista tai muista projekteistasi?
Uusi runokokoelma, skrift, joka kohta ilmestyy, käsittelee pitkälti kuolemaa ja velvollisuutta hylätä vanhempansa. Pidempi Kristian Huuhtasen tekemä haastattelu minusta löytyy täältä.
Eira Stenberg
Eira Stenberg (s. 1943) on Helsingissä asuva runoilija, kirjailija ja kääntäjä. Hänen kirjallinen työnsä on saanut osakseen arvostusta ja kiittäviä arvioita aina hänen Erkon palkinnon voittaneesta esikoisrunokokoelmastaan Kapina huoneessa (1966) lähtien. Stenbergin varhaiset runoteokset koettelivat anarkistisessa kokeilevuudessaan suomen kielen rajoja. Myöhemmissä teoksissaan hän on usein pohtinut sarkastisen huumorinkin keinoin perhe-elämän sekä naisen ja miehen välisen suhteen arvoituksia.
Seitsemän runokirjansa lisäksi Eira Stenberg on julkaissut mm. viisi romaania, näytelmiä ja lastenkirjoja. Stenbergin viimeisin runokokoelma on vuonna 2002 julkaistu Siksi seurustelen varkaiden kanssa. Hänen kaksi viimeisintä runoteostaan on saanut innostuneen vastaanoton Latinalaisessa Amerikassa missä hän on käynyt myös esiintymässä. Eira Stenberg työskennellyt useiden kotimaisten ja ulkomaisten säveltäjien kanssa ja kirjoittanut mm. libreton lastenoopperaan Helsingin juhlaviikoille. Yhteistyö muusikoiden kanssa on Stenbergille tärkeää. Hän on esittänyt runojaan usein afrikkalaisten muusikoiden säestämänä.
Runoteosten lisäksi olet kirjoittanut myös mm. lukuisia romaaneja. Millä tavoin runojen kirjoittamisen prosessi eroaa muusta kirjallisesta työstäsi – vai eroaako?
Kun mietin kysymystäsi, joudun ensiksi pohtimaan mistä kirjoittaminen ylipäätään alkaa ja mikä on kirjoittamisen suhde puheeseen. Sartrelle runous oli puheen vastakohta, pyrkimistä pois puheen hälystä kohti hiljaisuutta. Tunnen hänen ajatuksensa omakseni. Tämän sisäisen hiljaisuuden, mielen hälyn vastakohdan saavuttamiseksi tarvitsen sanoja, jotka käyttäytyvät tavalla, jota voin kutsua runoksi. Runossa sanat toimivat toisin kuin arjen kommunikaatiossa. Sartre sanoi osuvasti, että runoilijalle sanat ovat villieläimiä. Ne ovat arvaamattomia, ja se on hämmentävää. Sanoisinkin että runon kehto on hämmennys ja tunne identiteetin hauraudesta. Minän ääriviivojen hämärtyessä mielen alkuperäisimmät alueet alkavat puhua metaforien ja vertauskuvien kieltä, samaa jota unet käyttävät.
Unilla on usein tärkeä merkitys sekä romaanieni että runojen kirjoitusprosessissa. Romaanini Kuun puutarhat lähti liikkeelle unesta, samoin runokokoelmani Parrakas madonna. Tässä suhteessa runojen ja romaanin kirjoittaminen eivät eroa toisistaan. Silti romaani on minulle lähempänä valveen kieltä kuin runo, jonka liitän yöhön ja unen moniselitteisyyteen. Toisaalta pyrin romaania kirjoittaessani säilyttämään runoilijan suhteen kieleen, etenkin sen musikaaliset ominaisuudet. En pääse eteenpäin kerronnassa ennen kuin lauseen rytmi, sointiväri ja tempo ovat kohdallaan.
Ehkä oleellisin ero romaanin luomisessa verrattuna runoon on välttämättömyys hallita suuria rakenteita ja kysymykset kerronnan näkökulmasta. Romaanille ominaista on myös sanoa sanottavansa fiktiivisten henkilöhahmojen kautta. Niiden syntyminen on aivan oma prosessinsa. Mutta rajat eri lajien välillä ovat liukuvia. On monta tapaa kirjoittaa runo ja romaani. Hyvänä esimerkkinä tästä on proosaruno, jota kirjoitin etenkin ensimmäisissä kokoelmissani.
Ehkä runokäsitykseni on sukua Euroopan 1600-luvun ajattelijoiden ja heitä seuranneiden romantikkojen käsityksille sikäli, että minua viehättää heidän ajatuksensa runon alkuperäisestä kytkeytymisestä maagiseen, samoin subjektiivisuuden korostaminen. Filosofi Gravinan mukaan runo on ideaalimuodossaan maaginen, hullu ja parantava.
Muutama vuosi sitten pääsin seuraamaan läntisessä Afrikassa uskonnollista rituaalia, jossa nuoret tytöt vihittiin vesien jumalattaren Mami Watan palvelijattariksi. Kyseessä oli runomuotoinen mysteerinäytelmä, jossa papitar puhutteli jumalatarta ja vihittäviä laulaen vanhalla afrikkalaisella kielellä. Myös ennustajapappien tulkinnat asiakkailleen perustuvat tässä animistisessa kulttuurissa runomuotoisiin legendoihin. Runous merkitsee siellä työvälinettä autettaessa ihmisiä elämän suurissa ratkaisuissa ja samalla yhteyttä jumalalliseen.
Minulle tämän aikakauden länsimaalaiselle tuonpuoleinen on oma tiedostamattomani, jota puhuttelen runon kielellä. Minä en etsi unistani Mami Wataa vaan itseäni.
Mitä haluaisit kertoa viime aikojen kirjallisista tai muista projekteistasi?
Kirjoitan paraikaa sekä romaania että runoja. Kaikki edellä sanottu pätee näihin prosesseihin. Lisäksi työskentelen Pariisissa asuvan nykysäveltäjän Aki Iton kanssa, joka paraikaa säveltää runoihini kolmella kielellä laulettavaa (suomi, ranska, englanti) kamarimusiikkiteosta suomalaiselle defunensemblelle. Sen kantaesitys on näillä näkymin ensi vuoden alussa Helsingissä.
Kai Nieminen
Kai Nieminen (s. 1950) on jo pitkän elämäntyön suomalaisen runouden eturivissä tehnyt runoilija ja kääntäjä. Hänen esikoisrunokokoelmansa Joki vie ajatukseni ilmestyi vuonna 1971 ja hänen kuudestoista kokoelmansa Alan oppia muutama vuosi sitten. Kai Niemisen valitut runot Istun tässä, ihmettelen julkaistiin viime vuonna. Nieminen on palkittu runsain mitoin kirjallisesta työstään mm. Eino Leinon palkinnolla ja viidesti Kirjallisuuden valtionpalkinnolla.
Kai Nieminen on vastaanottanut useita palkintoja myös mittavasta työstään japanilaisen kirjallisuuden suomentajana. Japanin kulttuurin ja kielen tuntemus ovat vaikuttaneet myös hänen omaan runouteensa. Elämän ja olemisen ytimeen pyrkivällä selkeällä runoilmaisullaan hän on saavuttanut aseman yhtenä maamme rakastetuimmista lyyrikoista. 2013 Annikin Runofestivaaleilla hän esiintyy yhdessä kitaristi Kai Niemisen kanssa.
Kuuluit myös vuonna 2003 järjestetyn ensimmäisen Annikin Runofestivaalin esiintyjiin. Millaiset ovat muistosi kaikkien aikojen ensimmäisestä runofestivaalista?
Olin ilahtuneen ällistynyt festivaalin vauhdista ja värikkyydestä, välittömästä tunnelmasta ja yleisön aktiivisuudesta. En sellaisia runofestivaaleja ollut ennen Suomessa nähnyt. Oli myös kovin hauska tavata kollegoja.
Esiinnyt runofestivaaleilla yhdessä kaimasi kitaristi Kai Niemisen kanssa ja olet esiintynyt myös mm. The Helsinki Koto Ensemblen säestämänä. Mitä esiintyminen muusikoiden kanssa sinulle merkitsee?
Dialogia. Tähänastisissa 2 x Kai Nieminen -esityksissä olemme rakentaneet ohjelman niin, että runo- ja musiikkisetit ovat vuorotelleet dialogisesti, Helsinki Koto Ensemble taas soitti improvisoiden runojeni taustalla. Tällä kertaa Kai Nieminen soittaa kun Kai Nieminen lukee runojaan ja suomennoksiaan, ja aina välllä jompikumpi on hetken aikaa vaiti.
Mitä haluaisit kertoa viime aikojen kirjallisista tai muista projekteistasi?
Runoja on tekeillä kaiken aikaa, suomennoksia, pohdintoja. Limittäin ja lomittain.
Kai Nieminen
Kai Nieminen (s. 1953) on suomalainen kitaristi ja säveltäjä. Nieminen on yksi Suomen arvostetuimmista klassisista kitaristeista ja hän on konsertoinut laajalti Euroopassa ja Venäjällä eri orkesterien solistina. Myös Niemisen pitämät soolokonsertit ovat erittäin suosittuja ja niiden ohjelmisto on hyvin laaja. Kai Nieminen on kuulunut jo pitkään Roomassa pidettävän Fernando Sor -kitarakilpailun tuomaristoon ja hän on toiminut opettajana lukuisilla kitaran mestarikursseilla.
Kai Nieminen tunnetaan myös laajasta 70-luvulla alkaneesta sävellystuotannostaan. Hän on säveltänyt musiikkia kitaran lisäksi erilaisille kamarimusiikkikokoonpanoille ja sinfoniaorkesterille. Nieminen edustaa tyylillisesti itsenäistä säveltäjätyyppiä, ja hänen musiikistaan voi löytää aineksia niin impressionismista ja uusromantiikasta kuin modernista konserttimusiikistakin. Lähimpänä musiikillisena ja henkisenä sukulaissielunaan hän on maininnut japanilaisen Toru Takemitsun.
Kai Nieminen & Kai Nieminen
Kai Niemisen ja Kai Niemisen yhteistyö alkoi vuonna 2010. Muusikko Kai Nieminen on kirjallisuuden ystävä ja runoilija Kai Nieminen on musiikin innokas harrastaja. Molempien mieltymykset ovat osoittautuneet samansuuntaisiksi ja heidän yhteisesitystensä ohjelmistot ovat rakentuneet kuin luonnostaan musiikin ja runouden vuoropuheluksi. Runoilija Nieminen on japanilaisen kirjallisuuden kääntäjänä, ja muusikko Niemisen repertuaariin kuuluu paljon japanilaissäveltäjien teoksia, ja tämä myös näkyy heidän yhteisessä ohjelmistossaan.
Rosa Liksom
Rosa Liksom (oik. Anni Ylävaara, s. 1958) on helsinkiläinen kirjailija, kuvataiteilija ja monipuolinen kulttuurivaikuttaja. Hän on yksi harvoista suomalaisen kulttuurielämän todellisista kosmopoliiteista. Alunperin Liksom tuli tunnetuksi kirjailijana, joka kahdella ensimmäisellä teoksellaan Yhden yön pysäkki (1985) ja Unohdettu vartti (1986) käytännössä loi oman kirjallisuudenlajinsa, lyhytproosan. Novellikokoelmien ja romaanien Lisäksi Liksom on ansioitunut kuvataiteilijana ja kuvittajana ja tehnyt sarjakuvia, maalauksia, installaatioita, elokuvia, näytelmiä ja lastenkirjoja. Rosa Liksom on palkittu monipuolisesta taiteellisesta työstään mm. Finlandia-palkinnolla ja kahdesti Valtion kirjallisuuspalkinnolla.
Finlandia trilogia
Rosa Liksomin kolmesta videoteoksesta ja valokuvista koostuva teoskokonaisuus Finlandia-trilogia saa Suomen ensiesityksensä Annikin Runofestivaaleilla. Teos on ollut esillä vuodesta 2008 lähtien lukuisissa eurooppalaisissa museoissa ja kirjallisuusfestivaaleilla. Finlandia-trilogiassa burkhaan pukeutuneet naiset vaeltavat Suomen jylhässä kansallismaisemassa, historiallisten monumenttien liepeillä ja keskellä suomalaista lähiötodellisuutta. Omalla lempeän osoittelemattomalla tavallaan teos tutkii suomalaisuutta ja suomalaisten suhdetta monikulttuurisuuteen.
Muut näyttelyt
Rosa Liksomin Annikin korttelin sisäpihalla nähtävän teoksen lisäksi on korttelin vieressä sijaitsevassa Annikin taidekioskissa esillä kuvataiteilija Jarmo Valtasen installaatioita, jotka ovat temaattisesti lähellä Liksomin teosta. Valtasen laatikkoinstallaatioissa burkha-asuiset maatuskanuket esiintyvät eri tilanteissa ja ympäristöissä. Runofestivaalinpäivänä korttelin siäpihan galleria Ovessa on esillä korttelissa asuvan kuvataiteilija Riikka Vaahteran Kirjeitä Nangijalaan -näyttely. Näyttelyn kirjeaiheiset valokuvat muodostavat mentaalisen dialogin taiteilijan äidin kanssa, joka kuoli pitkällisen sairauden murtamana tämän ollessa lapsi.
Hannibal
Hannibal (s. 1976) on Rovaniemeltä kotoisin oleva ja Tampereen Nekalassa asuva sanoittaja, säveltäjä ja rap-artisti. Hannibal on ollut jo pitkään suomalaisen hip hop –kulttuurin vaikuttajia. Hän on tehnyt pitkän ja monipuolisen uran maamme nuorehkossa rap-kulttuurissa niin artistina kuin Joku Roti Recordsin perustajanakin. Hannibal aloitti uransa vuonna 1998 hip hopia, funkia ja jazzia yhdistelleessä useita albumeita julkaisseessa Tulenkantajat-yhtyeessä.
Vuonna 2005 hän muodosti Tulenkantajien toisen laulusolistin Sopan kanssa suositun Hannibal & Soppa -duon. Tämän yhteistyön päätyttyä Hannibal on keskittynyt soolouraansa. Hän on julkaissut omissa nimissään kolme kehuja kerännyttä albumia.
Hannibal on kysytty vierailija muiden rap-artistien levytyksissä. Vierailuja toisten artistien levyille on kertynyt jo yli kolmekymmentä. Annikin Runofestivaaleilla Hannibal esiintyy suurimmaksi osaksi suomalaisen jazzin huippukokoonpanoihin lukeutuvan Black Motorin muusikoista koostuvan Mustan Moottorin kanssa. Hannibalin musiikkia löytyy Annikin Runofestivaalin Spotify-soittolistalta.
Rap-artistina olet sanataiteen ammattilainen. Mikä on suhteesi perinteisempään kirjoitettuun lyriikkaan?
Aforistikot kuten Erno Paasilinna, Samuli Paronen sekä myös Veikko Huovinen ovat inspiroineet paljon. Viime aikoina tiibetiläinen mystikko-joogi Milarepa on ollut kulutuksessa. Ennen tein tekstit, niin että sivalsin rivien välistä ihmisiä tai asioita jotka mielestäni sitä ansaitsivat. Nykyään pidän suoremmasta ilmaisusta mitä perinteisessä uutisoinnnissa käytetään.
Mitä haluaisit kertoa viime aikojen projekteistasi?
Vaihdoimme Black Motorin Hannibal-nimen "Mustaan Moottoriin" rumpalin vaihtuessa Simo Laihosesta Tuomen Janneen. Toinen osuva syy nimenvaihdokseen oli suomen kielellä. Levy tulee syksyllä 2013, jossa mennään lauletun lyriikan, räpin, spoken wordin sekä hurmoksellisen pakana-saarnaamisen maailmassa.
Black Motor
Black Motor on tamperelaisen jazz-trio, josta on viime vuosina muodostunut eräs suomalaisen nykyjazzin huippukokoonpanoista. Nykyisin ulkomaillakin keikkailevassa yhtyeessä soittavat Sami Sippola (saksofonit), Ville Rauhala (kontra- ja sähköbasso) ja Simo Laihonen (rummut, lyömäsoittimet ja huilut). Black Motor tunnetaan energisenä ja väsymättömänä keikkakoneena, ja se on tehnyt paljon yhteistyötä muiden huippumuusikoiden, kuten trumpetisti Verneri Pohjolan ja kitaristi Jukka Orman, kanssa.
Hannibalin kanssa esiintyessään yhtye käyttää nimeä Musta Moottori ja tässä yhteydessä rumpali Laihosen korvaa Janne Tuomi. Black Motorin musiikkia löytyy Annikin Runofestivaalin Spotify-soittolistalta.
Anni Sinnemäki
Anni Sinnemäki (s. 1973) on helsinkiläinen runoilija, sanoittaja ja poliitikko. Hän on julkaissut kaksi runokokoelmaa, joista viimeisin Aleksis Kiven katu ilmestyi vuonna 2009.
Edelleenkin kansanedustajana toimiva ja työministerinkin tehtävää hoitanut Sinnemäki tunnetaan sanoittajana erityisesti lauluteksteistä, joita hän teki huippusuositulle Ultra Bra –yhtyeelle vuosina 1995–2001 (mm. Savanni nukahtaa ja Sinä lähdit pois). Ultra Bran hajoamisen jälkeen Sinnemäki on tehnyt sanoituksia Kerkko Koskisen soololevyille. Hänen tekstittämiään lauluja löytyy Annikin Runofestivaalin Spotify-soittolistalta.
Olet julkaissut kaksi runokokoelmaa, mutta sinut tunnetaan etenkin laululyyrikkona. Kun kirjoitat, tiedätkö heti milloin on tulossa runo ja milloin lauluteksti?
En täsmälleen ottaen tiedä, koska olen aina kirjoittanut laulutekstitkin ikään kuin runoiksi, ja ne on sitten sävelletty sellaisina. Kuitenkin silloin, kun kirjoitin kokoelmaani Aleksis Kiven katu, ajattelin tekeväni ensi sijassa runoja ja lavensin aiheita sellaisiksi, jotka tuntuivat olevan kaukana laulunteksteistä. Niistä runoista Kerkko Koskinen on myöhemmin säveltänyt Kerkko Koskinen kollektiivin levylle kappaleen Vuodet.
Jääkö sinulle nykyisin aikaa luovalle kirjoittamiselle muilta tehtäviltäsi?
Ei ole hirveästi jäänyt. Ollessani puolueen puheenjohtaja ja ministeri en kirjoittanut mitään kaunokirjallista. Vuosi sitten kirjoitin esseen Berliinistä, mutta sitä ei ole julkaistu missään, jotkut kaverit vain ovat lukeneet sen! Luulen, että jossain vaiheessa kirjoitan taas enemmän.
Mitä haluaisit kertoa viime aikojen kirjallisista tai muista projekteistasi?
Nyt vaan teen eduskunnassa töitä ympäristövaliokunnassa ja hoidan muut ajat perheemme vauvaa. Kirjoitan blogia, mutta se on enemmän poliittinen kuin kaunokirjallinen. Mutta toivon, että ryhdyn taas jossain vaiheessa kirjoittamaan enemmän omia tekstejä.
Niillas Holmberg
Niillas Holmberg on nuori saamelainen runoilija ja laulaja-lauluntekijä. Hänen luovassa työssään saamen kieli ja saamelaisuus ovat tärkeällä sijalla. Hän sanookin haluavansa tuoda maassamme vähän tunnettua saamelaiskulttuuria yleisempään tietoisuuteen. Holmberg julkaisi esikoisrunokirjansa
Dego livččen oaidnán iežan vuonna 2009 ja samana vuonna julkaistiin hänen suomennettuja runojaan Tuli & Savu lehdessä. Niillas Holmberg on saanut menestystä myös poetry slam -esiintyjänä.
Annikin Runofestivaaleilla Niillas esiintyy yhdessä multi-instrumentalisti Roope Mäenpään kanssa, jonka kanssa hän on julkaissut musiikkialbumin Manin Guottán Girjji Fárus. Heidän pohjoissaamenkielisiä laulujaan on luonnehdittu arktiseksi folkmusiikiksi. Duo esiintyi toissa vuonna Medellinin runofestivaaleilla Kolumbiassa. Heidän musiikkiaan löytyy Annikin Runofestivaalin Spotify-soittolistalta.
Kirjoitat runosi ja laulusi saamenkielellä. Kuinka tärkeä etninen taustasi on sinulle? Toivotko että sinut nähtäisiin nimenomaan saamelaisena taiteilijana?
Merkittävä osa tähänastisista runoistani ja lauluistani ovat tavalla tai toisella käsitelleet saamelaisuutta tai Saamenmaata. Kahden kulttuurin välissä eläminen synnyttää jokapäiväisiä ristiriitoja, jotka ovat taiteentekijälle tietenkin hedelmällisiä aiheita. Kieltämättä niitä sivuaa ajoittain jopa vasten tahtoaan. Etninen taustani on minulle tärkeä, mutta toivon että joskus tulevaisuudessa minut nähtäisiin runoilijana ja muusikkona, jolloin 'saamelais' -etuliitettä ei joka yhteydessä olisi tarpeen mainita. Uskon monen saamelaisen taiteilijan jakavan tämän toiveen omalla kohdallaan.
Mitä haluaisit kertoa viime aikojen kirjallisista tai muista projekteistasi?
Julkaisen toisen pohjoissaamenkielisen runokokoelmani, Amas amas amasmuvvat (Jottei vieras vieraantuisi), heinäkuussa. Suomenkielinen debyyttini, Jos itseni pelastan itseltäni, on vastikään valmistunut ja etsii kustantajaa. Yksi norjannettu runoni, Rimbauds eneste fot (Rimbaud´n jäljellä oleva jalka), julkaistiin norjalaisessa Korlan -kustantamon runoantologiassa nimeltä Gruppe 13. Englanninkielisiä käännöksiä runoistani julkaistaan atlantalaisen Terminus -runolehden seuraavassa numerossa.
Folk-duo Niillas Holmberg & Roope Mäenpää äänittää tänä keväänä toista pitkäsoittoaan. Laulusta Assimilašuvdna blues (Assimilaatio blues) kuvataan musiikkivideota tulevana kesänä.
Archie Ahola
Archie Ahola (s. 1963) on tamperelainen runoilija. Hän julkaisi esikoisrunoteoksensa Miten olisi hidas pano aitaa vasten? viime vuonna. Positiivista huomiota kerännyt teos on ensimmäinen suomalainen avoimesti homoeroottinen rakkausrunokokoelma. Värikkäänä kulttuuripersoonana tunnettu Archie Ahola on toiminut teatteripuvustajana, kuvataiteilijana ja vaatesuunnittelijana. Hän on myös kysytty runoesiintyjä ja vahva omien runojensa tulkki.
Sinut tunnetaan nimenomaan rakkausrunoilijana, ja siitä että kirjoitat rakkaudesta mieheen. Olet myös esiintynyt ahkerasti runoilijana. Millaisen vastaanoton olet saanut runokeikoillasi?
Vastaanottoni on ollut erittäin hyvä. Pelkäsin saavani enemmänkin negatiivistä palautetta. Aluksi odotin sitä keikoilla aina, mutta nyttemmin olen ajatellut sen olevan myöskin esiintymisjännitystä. Kaikkein jännittävin kokemukseni oli kohdeyleisöni parissa viime syksynä Helsingissä. Jännitin seksuaalivähemmistöille esiintymistäni, koska ajattelin heidän olevan kaikkein kriittisempiä, koska ainakin varmasti tietävät mistä puhun. Keikan edetessä sain heidät puolelleni ja näin ollen siitäkin jä kiva muisto. Niinkään en pelkää tekstieni samaa negatiivistä palautetta, koska nehän ovat makuasioita. Eniten varmaan olen pelännyt sen kohdistuvan minuun henkilönä. Hassua, koska en piiruakaan ole vuosiin välittänyt siitäkään osa-alueesta. Kirjoittaminen on minulle uusi aluevaltaus ja luulin ihmisten katsovan minua uudesta näkökulmasta. Kasvan koko ajan siis ja joka suuntaan.
Mitä haluaisit kertoa viime aikojen kirjallisista tai muista projekteistasi?
Juuri sain valmiiksi nivaskan uutta kirjaa varten tekstejä. Niihin piti oikein syventyä suurimpaan osaan. Ensimmäisen kirjani suolsin. Sen parissa on mennyt tämä kylmä kevät. Se ilmestyy sopivasti nyt ensi kesän Annikille. Lisäksi minulla on ikuisuushankkeelta tuntuva hautajaisvärssyuudistus-projekti. Se on vaikea, koska kaikki tuntuu kliseeltä mitä paperille saan. Siis lause ja ajatus kerrallaan. Lisäksi olen rakentamassa runon ja veistosten yhteisnäyttelyä. Kunhan nyt ehdin ja tässä kohta, periaatteella. Juuri nyt tässä kohdin minulla on "synnytyksen jälkeinen masennus". Kirjani kasaan saamiseen viitaten. Tovin tyhjiö. Muista kirjallisista asioista ei parane kuin vihjailla: "jos niitä runoja venyttäisi..." Kuinka pitkiksi, niin jää nähtäväksi. Teatteripukuhommiakin tässä mietiskelen ja neuvottelen jopa. Katsotaan mihin suuntaan haluan revetä.
Veera Antsalo
Veera Antsalo (s. 1975) on helsinkiläinen runoilija. Hänen viime vuonna ilmestynyt runoteoksensa Sähkökatkoksen aikaan on viime vuosien ylistetyimpiä esikoiskokoelmia. Teosta on kehuttu sen hallitusta tyylistä, raikkaudesta ja arkiseen asuun puetusta kauneudesta. Tyyliltään proosarunoa edustava teos oli ehdolla Tanssiva karhu -runopalkinnon saajaksi. Antsalo kirjoitti esikoisteostaan kaksi vuotta. Omien sanojensa mukaan hän alkoi kirjoittaa kokoelmaansa istuttuaan eräänä kauniina kesäpäivänä puiston penkillä lukemassa runoja, jotka tekivät häneen suuren vaikutuksen. Veera Antsalo kuuluu kirjallisuuslehti Särön toimituskuntaan.
Ensimmäinen runokokoelmasi julkaistiin viime vuonna ja olet sen jälkeen lukenut runouttasi eri paikoissa. Käykö mielessäsi kirjoitusvaiheessa koskaan se, että miltä runosi kuulostavat ääneen lausuttuina?
Ajattelen kirjoittaessani paljon rytmiä, mutta en lähtökohtaisesti kirjoita runoja ääneen lausuttaviksi. Toisaalta myös hiljaa itsekseen luettuina runoilla on ääni, ja sen täytyy toimia. Ajattelen myös, että taitava esittäjä saa irti vaikka mitä runosta, joka on paperisen oloinen, ja jota ei ole kirjoitettu ääneen lausuminen mielessä. Ehkäpä jokaiselle runolle on olemassa oma, ideaali esittäjä, joka saa sen soimaan juuri oikealla tavalla.
Mitä haluaisit kertoa viime aikojen kirjallisista tai muista projekteistasi?
Kirjoitan toista kirjaa, josta en halua sanoa vielä mitään. Odotan kovasti sitä, että pääsen vaiheeseen, jossa voin lähettää käsikirjoituksen kustannustoimittajalle ja saada palautetta. Silloin kirjan tekeminen muuttuu konkreettisemmaksi.
Mimmit
Rääkkylästä lähtöisin olevien sisarusten Pauliina Lerchen ja Hannamari Luukkasen Mimmit on yksi maamme suosituimmista lastenmusiikkiyhtyeistä. Duo pulppuaa laulua, tanssia ja puhetta joka saa kuuntelijat taatusti hyvälle tuulelle. Yhtyeen lavaenergia tempaa mukaansa niin lapset kuin aikuisetkin ja Mimmien etno-vaikutteinen musiikki on valloittanut yleisöjä niin Pori Jazzissa kuin Helsingin juhlaviikkojen huvilateltassakin. Monipuolisesti lahjakas duo on tullut lapsiyleisölle tutuksi myös Pikku Kakkosen aamuista, Mimmikoto tv-sarjasta, animaatioistaan sekä nimissään julkaistuista lastenkirjoista.
Mimmien viimeisin albumi on toissa vuonna ilmestynyt ja loistavia arvosteluja kerännyt Maailman ympäri. Se vie kuulijat musiikkimatkalle jossa vieraillaan vieraillaan mm. Intiassa, Japanissa ja Brasiliassa. Levyn lauluja voi laulaa Mimmien mukana vaikkapa kiinaksi, hindiksi, japaniksi ja saameksi. Duon musiikkia löytyy Annikin Runofestivaalin Spotify-soittolistalta.
Pidä proosatauko!
Tänä vuonna olemme kutsuneet osaksi festivaalin ohjelmaa myös teemaan sopivia prosaisteja. Runoesitysten välillä voi siis pitää proosatauon.
Proosataukojen esiintyjät ovat Hassan Blasim, Jarno Mällinen, Aki Ollikainen ja Johanna Sinisalo. Proosataukojen juontajana toimii Aino Suonio.
Hassan Blasim
Hassan Blasim (s. 1973) on Irakissa syntynyt ja nykyisin maanpaossa Tampereen Pispalassa asustava kirjailija, käsikirjoittaja ja elokuvaohjaaja. Hän on asunut Suomessa vuodesta 2004 lähtien. Ateistiksi tunnustautunutta ja arabiaksi kirjoittavaa Hassan Blasimia pidetään yhtenä uuden arabikirjallisuuden merkittävimmistä ja radikaaleimmista äänistä. Hänen teoksensa kuvaavat usein satiiriseen ja absurdiin sävyyn diktatuurin arkea, sotaa ja pakolaisuutta. Koska Blasimin teoksia ei ole julkaistu arabimaissa, hän on julkaissut arabiankieliset versiot kirjoistaan netissä ilmaiseksi.
Tähän mennessä Blasim on julkaissut mm. useita novellikokoelmia joista kolmas Madman of Freedom Square on julkaistu suomeksi nimellä Vapaudenaukion mielipuoli (2012). Suomessakin ylistäviä arvioita kerännyt teos oli ehdolla arvostetun brittiläisen Independent Foreign Fiction Prize -palkinnon saajaksi. Hänen viimeisin teoksensa novellikokoelma The Iraqi Christ sai viime vuonna Englannin PEN-järjestön Writers in Translation -palkinnon. Arvostettu brittiläinen Penguin Books -kustantamo julkaisee tänä vuonna Blasimilta vielä kaksi novellikokoelmaa. Hassan Blasim kirjoittaa parhaillaan ensimmäistä romaaniaan, joka peilaa hänen kokemuksiaan Suomessa. Harvoin suomalaisilla esiintymislavoilla nähty Blasim on tuttu vieras eurooppalaisilla kirjallisuusfestivaaleilla.
Jarno Mällinen
Jarno Mällinen (s. 1965) julkaisi viime vuonna hyviä arvioita keränneen esikoisromaaninsa Kieroonkasvukertomus. Romaani on mustaa huumoria ja absurdeja tilanteita tulvillaan oleva nuoren miehen kasvukertomus ja perhetarina. Jarno Mällisellä on takanaan pitkä ura vuonna 1986 perustetun oululaisen Radiopuhelimet-yhtyeen toisena pääsanoittajana ja kitaristina. Arktisen aggressiivisesta rock-musiikista ja omaperäisistä sanoituksistaan tunnettu yhtye on tehnyt yhteistyötä mm. teatteriohjaaja Juha Hurmeen kanssa. Jarno Mällisen sanoittamia Radiopuhelimien kappaleita löytyy Annikin Runofestivaalin Spotify-soittolistalta
Aki Ollikainen
Aki Ollikainen (s. 1973) nousi viime vuonna Nälkävuosi-romaaninsa menestyksekkään vastaanoton myötä suomalaisen kirjallisen yleisön tietoisuuteen. Nälkävuotta on kuvailtu poikkeuksellisen kypsäksi esikoisteokseksi. Kautta linjan ylistäviä arvioita kerännyt teos voitti Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon ja oli Finlandia-palkintoehdokkaana. Nälkävuosi oli myös ehdolla Tulenkantaja-palkinnon saajaksi. Ollikainen asuu perheineen Eeva Joenpellon kirjailijakodissa Sammatissa.
Johanna Sinisalo
Johanna Sinisalo (s. 1958) on tamperelainen kirjailija ja käsikirjoittaja. Hän teki kirjallisen läpimurtonsa vuonna 2000 ilmestyneellä Finlandia-palkinnon voittaneella esikoisromaanillaan Ennen päivänlaskua ei voi, joka on tähän mennessä käännetty 13 kielelle. Sen jälkeen hän on julkaissut neljä romaania, novellikokoelman ja kymmeniä novelleja, joiden myötä hän on kehittynyt yhdeksi maamme kansainvälisesti menestyneimmistä kirjailijoista. Sinisalo on myös tehnyt suuren määrän käsikirjoituksia mm. sarjakuviin, televisiosarjoihin ja elokuviin. Hän on tehnyt mm. viime vuonna julkaistun Iron Sky -elokuvan käsikirjoituksen. Johanna Sinisalo on palkittu merkittävillä ulkomaisilla kirjallisuuspalkinnoilla ja Suomen parhaasta tieteis- tai fantasianovellista myönnettävän Atorox-palkinnon hän on voittanut jo seitsemän kertaa.
Annikin Runofestivaalin lastenohjelma
Annikin Runofestivaalin lastenohjelma tapahtuu suurimmaksi osaksi korttelin pesutuvassa, joka on nimetty festivaalin ajaksi Runopesulaksi. Lasten nautiskellessa omasta ohjelmastaan, vanhemmat voivat seurata muuta ohjelmaa Runopesulan terassilta, josta on suora näköyhteys päälavalle. Yöstäjän runo-onginta on käynnissä klo 12.00–15.00 ja Loru-Taru ja Musa-Lippe esiintyvät klo 13.45–14.00 ja 15.00–15.15. Mimmit-yhtye esiintyy päälavalla klo 17.00. Alle 15-vuotiaiden pääsylippu festivaaleille maksaa 4 € ja alle kolmivuotiaat pääsevät sisään maksutta.
Yöstäjän runo-onginta
Sanataideyhdistys Yöstäjä ry:n runo-onginnassa kalastellaan runoja. Onkijan tarvitsee vain keksiä sopiva sana syötiksi, niin runomerestä nousee taatusti tuoretta saalista. Koukkuun voi käydä riimikäs sintti tai vapaamittainen vonkale, ja saattaapa runomeressä ajelehtia myös arvaamattomia aarteita. Ongintaa luotsaavat kaksi Yöstäjän sanataideohjaajaa. Korttelin pyykkinaruilla liehuvat lisäksi 8-14-vuotiaiden Yöstäjän sanataidekoululaisten viisaudet ja oivallukset.
Yöstäjä ry edistää ja kehittää Pirkanmaan alueella tapahtuvaa lasten ja nuorten sanataideopetusta. Yöstäjän sanataidekoulun ryhmät kokoontuvat viikoittain, ja yhdistys on toteuttanut lukuisia sanataidetyöpajoja ja esityksiä kouluissa ja kulttuuritapahtumissa. Yöstäjä on saanut Lasten Tampere ry:n myöntämän Vuoden veturi -palkinnon tunnustuksena ansiokkaasta lastenkulttuurityöstä. Vuonna 2013 Yöstäjä juhlii 10-vuotissyntymäpäiväänsä.
Mimmit
Rääkkylästä lähtöisin olevien sisarusten Pauliina Lerchen ja Hannamari Luukkasen Mimmit on yksi maamme suosituimmista lastenmusiikkiyhtyeistä. Duo pulppuaa laulua, tanssia ja puhetta joka saa kuuntelijat taatusti hyvälle tuulelle. Yhtyeen lavaenergia tempaa mukaansa niin lapset kuin aikuisetkin ja Mimmien etno-vaikutteinen musiikki on valloittanut yleisöjä niin Pori Jazzissa kuin Helsingin juhlaviikkojen huvilateltassakin. Monipuolisesti lahjakas duo on tullut lapsiyleisölle tutuksi myös Pikku Kakkosen aamuista, Mimmikoto tv-sarjasta, animaatioistaan sekä nimissään julkaistuista lastenkirjoista.
Mimmien viimeisin albumi on toissa vuonna ilmestynyt ja loistavia arvosteluja kerännyt Maailman ympäri. Se vie kuulijat musiikkimatkalle jossa vieraillaan vieraillaan mm. Intiassa, Japanissa ja Brasiliassa. Levyn lauluja voi laulaa Mimmien mukana vaikkapa kiinaksi, hindiksi, japaniksi ja saameksi. Duon musiikkia löytyy Annikin Runofestivaalin Spotify-soittolistalta.
Loru-Taru ja Musa-Lippe esittää:
Rouva Kaneli ja muita Tarun loruja
Laittaessaan ruokaa Loru-Taru huomaa kanelipurkin kadonneen, mutta mitä ihmettä! Purkin paikalla maustehyllyssä on vain pieni kirjanen, jossa lukee: ”Rouva Kanelin sanelun pohjalta kirjoittanut Juustokumina”. Taru Huokola eli Loru-Taru ja Elissa Määttänen eli Musa-Lippe tutustuttavat yleisön maustehyllystä löytyneeseen kirjaan, joka on pullollaan loruja ja ääniä.
Rouva Kaneli ja muita Tarun loruja -esityksessä Taru Huokkola lausuu kirjoittamiaan loruja, ja Elissa Määttänen luo lausuntaan äänimaiseman. Kaksikolla on takanaan useita esiintymisiä festivaaleilla ja muissa tapahtumissa.
Taru Huokkola ja Elissa Määttänen ovat molemmat Tampereen ylioppilasteatterilaisia ja he ovat valmistuneet Tampereen yliopistosta teatterin ja draaman tutkimuksesta. Huokkola näyttelee kesällä 2013 Särkänniemen Koiramäki-puiston lastennäytelmässä sekä Porissa Juha Hurmeen ohjaamassa Liika Viisas -näytelmässä. Määttänen on kirjoittanut, ohjannut ja tehnyt äänimaailmoja Tampereen Ylioppilasteatterille sekä tehnyt musiikillista yhteistyötä mm. Sami Sänpäkkilän (Es), Jan Anderzénin (Kemialliset ystävät, Tomutonttu) ja Ville Leinosen kanssa.
